SISÄPIIRI-TOUHUILUJA SOMESSA
Ostin itse mielenkiinnosta toisen elämäni Seiska-lehden. Kannessa komeili otsikkona "Julkkismiehillä härski salaseura". Sinänsä ei ole mikään uutinen koska kautta aikojen on ollut erilaisia salaseuroja genrestä toiseen mutta nykypäivänä some on mediana mahdollistanut tällaisten ryhmien helpon kokoontumisen ja viestinnän verkon kautta. Luettuani tekstin ei siitä mitään uutista irronnut. Lähinnä nauratti taas keltaisen lehdistön uutisointi ja köyhän sisällön ristiriita. Arvostamani Sofi Oksanen on ottanut kantaa facessa asiaan ja kirjoittikin hyvän kirjoituksen aiheesta jossa pohditaan nykypäivän seksuaalikasvatusta sekä käytöstapoja. Mielestäni käytöstapoja voisi opettaa nykyihmisille aivan kaikessa. Ne ovat totaalisesti kadonneet. Ja taas Sofi Oksasen faceen oli kommentoitu miten feministit ovatkin tarttuneet oivasti tähän aiheeseen. What? Mielestäni käytöstavat kuuluvat kyllä ihan kaikille. Ohessa lainaus Oksasen facebookin postauksesta:
"Tässä alla Nina Honkanen-seksuaalikasvattajan ja kirjailijan avoin kirje koskien Sisäpiiri-touhuilua, josta ei ole sanottu montakaan järkevää sanaa julkisessa keskustelussa lukuun ottamatta Honkasen kommentteja. Myös hänen haastattelunsa HS:ssä kannattaa lukea.
AVOIN KIRJE ELALLE, JARELLE&CO:LLE: SAISIKO OLLA PARI ILMAISTA SEKSUAALIKASVATUSTUNTIA?
HS:n toimittaja kysyi hetki sitten haastattelun yhteydessä mitä mieltä olen otsikossa mainittujen poppareiden ja heidän noin viidenkymmenen frendinsä tekstiviesteilystä, joissa he olivat kommentoineet intiimejä kokemuksiaan eri naisten kanssa. Vastasin siihen, että antaisin heille mielellään pari lempeällä etukenolla pidettyä seksuaalikasvatussessiota sillä heidän kommenteistaan ja toiminnastaan käy ilmi parinkin asian huutava puute. Poikien oman seksuaalisuuden toteutumistavan ja sen ympärille rakentuneen keskustelukulttuurin lisäksi voisimme jutella yleisistä käytöstavoista ja suhteellisuudentajusta mitä seksisuhteiden hoitamiseen tulee. Toimittajaa hymyilytti ja hän pohti ääneen millaisesta etukenosta tässä tapauksessaan olisi kyse. Elan, Cheekin&co kanssa voisi tosiaan aloittaa siitä mistä päiväkoti-ikäistenkin kanssa eli miten toisten kanssa ollaan ja miten heille tai heistä puhutaan. Edettäisiin siitä sitten hissukseen pitkin elämänkaarta sinne +/-35-ikävaiheeseen, jossa suurin osa whatsapp-ringin keskustelijoista tällä hetkellä elää.
Alle kouluikäisten seksuaalikasvatustilanteissa pohditaan mm.millainen on hyvä kaveri, miten toivoisi itseään kohdeltavan ja miten sen ymmärryksen kautta osaisi kohdella toisia mahdollisimman mukavasti. Kamua ei kannata vetää konkreettisella tai kuvainnollisella lapiolla päähän jos haluaa leikkiä hänen kanssaan vielä seuraavanakin päivänä. On myös hyvä tunnistaa kaverin tai orastavan ensi-ihastuksen emotionaaliset rajat eikä puhua hänestä selän takana sellaista mitä ei voisi sanoa kasvotusten. Ketään ei saa myöskään halata tai pussata väkisin. Saati ottaa kantaa siihen miltä hän näyttää, mitä painaa tai onko hän jollain lailla erilainen kuin itse.
Jos samassa päiväkotiryhmässä on jollain lailla vammainen lapsi, niin jutellaan hänen kanssaan siitä miltä tuntuu kun ei voi juosta tai kävellä niin kuin kaverit ja miten liikunta- tai muun vamman kanssa elävä voisi liittyä leikkeihin oman halunsa sekä kykynsä mukaan sen sijaan että häntä ilkuttaisiin tai jopa kiusattaisiin. 3-6-vuotiaiden kanssa jutellaan myös oman kehon ja mielikuvituksen rajoista eli siitä miten jokaisella meistä on iästä, sukupuolesta tai mistään muustakaan inhimillisestä yksityiskohdasta riippumatta oikeus määrittää omat rajansa. Oli kyse sitten omasta bikinialueesta tai siitä kuinka rajuissa leikeissä jaksaa olla mukana.
Vähän vanhempien alakouluikäistenkin kanssa jutellaan siitä mikä rikkaus eri taustoista ponnistava kaveri tai ystävä on. Ihonvärinsä, uskontonsa tai kulttuurilliselta taustaltaan itsestään eroava kamu voi opettaa itselle asioita joista itsellä ei olisi muuten hajuakaan. Alakouluikäiset kyselevät mitä pitäisi tehdä kun jotkut jakavat itsestä juttuja tai kuvia, jotka oli tarkoitettu vain parhaan kaverin nähtäväksi. Tai aloittavat jopa laajemman viestiketjun, jossa jonkun asioita aletaan retostella oikein urakalla. Lapset ja nuoret ovat hyvin tarkkoja siitä mikä tuntuu hyvältä, mikä ei ja he haluavat jutella siitä miten osaisivat toimia sosiaalisessa mediassa tavalla joka ei satuta tai tahallaan ärsytä ketään.
Yläkoulu-, lukio- ja ammattioppilaitosikäiset kyselevät mm. ihmissuhteista, pornosta, anaaliseksistä, ehkäisystä, seksitaudeista, erilaisista seksuaali- ja sukupuoli-identiteeteistä, syrjityksi ja loukatuksi tulemisesta ja niistä jo edellä mainituista fyysisistä sekä henkisistä rajoista. Nuoret puhuvat myös kuulluksi ja nähdyksi tulemisen toiveesta tai tarpeesta. On kivempaa, että kaveri tai vanhempi katsoo silmiin kuin tuijottaa jatkuvasti kosketusnäyttöään. Puhumattakaan siitä että kehuskelee näytölle ilmestyvillä toisia ihmisiä kommentoivilla viesteillä tai kuvilla. Edes mennyt mummuni sanoi aina että "siitä puhe mistä puute". Kovimmat henkseleiden paukuttelijat ovatkin yleensä niitä jotka ovat eniten hämmentyneitä oman seksuaalisuutensa ja sen kokonaisvaltaisen toteutumisen kanssa.
Kuuluvimmalla äänellä panoseikkailuistaan retostelevat voivatkin yksin nukkumaan mennessään olla eniten ihmeissään siitä miten se oma pimppi, pippeli, vagina tai penis parhaiten toimii ja mitä kaikkea sillä voi tehdä. Saati miten vanhempana saisi kokea myös toisen ihmisen kanssa seksuaalista kiihotusta ja nautintoa.
Itsensä kanssa sinut olevat nuoret aikuiset ja vähän pidemmällä elämänkaartaan kulkevat uskaltavat olla oman seksuaalisuutensa kanssa pidemmän parisuhteensa, satunnaisen "fuck buddynsa" tai yhden illan hoitonsa kanssa avoimia mitä omaan seksuaaliseen haluunsa, toiveisiinsa ja nautintoon tulee. Oman kehonsa ja olemassaolonsa tarpeeksi hyvänä kokevan miehen tai naisen ei tarvitse peilata omaa seksuaalisuuttaan valtavassa ryhmässä seksikokemuksiaan jaellen. Saati kommentoimalla seksikumppaniensa ulkonäköä, fyysisiä tai henkisiä ominaisuuksia, ihonväriä saati kaikkia mahdollisia ulokkeita silikonirintojen koosta erektion kovuuteen tai peniksen kokoon.
Olen saanut seksuaalikasvattajana vastata moniin kysymyksiin. Yksi mieleenpainuvimpia (josta olen kirjoittanut aiemmassa blogissani) on hurmaavan, 80+ ikäisen, sodan keskelle syntyneen ja nyt leskeksi jääneen herrasmiehen kysymys naisen klitoriksen merkityksestä ja mitä kaikkea mukavaa naiselle voi sen kautta tarjota. Mies oli sitä sukupolvea jonka on ajeteltu kiipeävän tikanpojan perässä puuhun ja hän nauroi, että sillä opilla saa kyllä tehtyä upeita lapsia ja vietettyä laatuaikaa heidän saamiensa lasten ja lastenlasten kanssa. Mutta ei sillä tiedolla pidetty yli 60 vuotta kestäneen avioliiton seksielämää vireänä ja nautinnollisena. Tavattuaan ihanan ikägimman hän ei halunnut enää ryssiä seksihommia.
Ikämies olikin vilpittömän toiveikas sen suhteen, että nuorempi polvi saisi asiatuntevaa seksuaalikasvatusta, jotta he voisivat oppia myös sen mitä itse haluavat ja mistä mahdollinen kumppanikin nauttii. Juttelimme komeasti harmaantuneen miehen kanssa myös siitä miten tärkeää on, että voimme luottaa ja arvostaa mahdollista kumppaniamme. Ilman niitä elementtejä ei ole mahdollista löytää ihania kiihoituksen ja nautinnon lähteitä ilman turhaa retostelua, paniikkia saati vahingollista häpeää.
Tässä julkisesti tarjoudunkin antamaan ilmaista seksuaalikasvatusta Elalle, Cheekille ja kavereilleen heille sopivana ajankohtana heidän valitsemassaan, mielellään suht rauhallisessa paikassa. Ainoa toiveeni on, että kasvatustuokiot annetaan hieman pienemmissä ryhmissä kuin reilun puolen sadan porukassa. Intiimimpien ja herkimpien seksuaaliseen toteutumiseen liittyvien yksityiskohtien jakaminen kun ei välttämättä ole kovin rakentavaa silloin kuin se tapahtuu torikokouksen tapaisessa todellisuudessa ;)
Yhteydenottoa odottaen, -nina honkanen, neljän 7-29-vuotiaan pojan äiti ja kirjailija-seksuaalikasvattaja
"Tässä alla Nina Honkanen-seksuaalikasvattajan ja kirjailijan avoin kirje koskien Sisäpiiri-touhuilua, josta ei ole sanottu montakaan järkevää sanaa julkisessa keskustelussa lukuun ottamatta Honkasen kommentteja. Myös hänen haastattelunsa HS:ssä kannattaa lukea.
AVOIN KIRJE ELALLE, JARELLE&CO:LLE: SAISIKO OLLA PARI ILMAISTA SEKSUAALIKASVATUSTUNTIA?
HS:n toimittaja kysyi hetki sitten haastattelun yhteydessä mitä mieltä olen otsikossa mainittujen poppareiden ja heidän noin viidenkymmenen frendinsä tekstiviesteilystä, joissa he olivat kommentoineet intiimejä kokemuksiaan eri naisten kanssa. Vastasin siihen, että antaisin heille mielellään pari lempeällä etukenolla pidettyä seksuaalikasvatussessiota sillä heidän kommenteistaan ja toiminnastaan käy ilmi parinkin asian huutava puute. Poikien oman seksuaalisuuden toteutumistavan ja sen ympärille rakentuneen keskustelukulttuurin lisäksi voisimme jutella yleisistä käytöstavoista ja suhteellisuudentajusta mitä seksisuhteiden hoitamiseen tulee. Toimittajaa hymyilytti ja hän pohti ääneen millaisesta etukenosta tässä tapauksessaan olisi kyse. Elan, Cheekin&co kanssa voisi tosiaan aloittaa siitä mistä päiväkoti-ikäistenkin kanssa eli miten toisten kanssa ollaan ja miten heille tai heistä puhutaan. Edettäisiin siitä sitten hissukseen pitkin elämänkaarta sinne +/-35-ikävaiheeseen, jossa suurin osa whatsapp-ringin keskustelijoista tällä hetkellä elää.
Alle kouluikäisten seksuaalikasvatustilanteissa pohditaan mm.millainen on hyvä kaveri, miten toivoisi itseään kohdeltavan ja miten sen ymmärryksen kautta osaisi kohdella toisia mahdollisimman mukavasti. Kamua ei kannata vetää konkreettisella tai kuvainnollisella lapiolla päähän jos haluaa leikkiä hänen kanssaan vielä seuraavanakin päivänä. On myös hyvä tunnistaa kaverin tai orastavan ensi-ihastuksen emotionaaliset rajat eikä puhua hänestä selän takana sellaista mitä ei voisi sanoa kasvotusten. Ketään ei saa myöskään halata tai pussata väkisin. Saati ottaa kantaa siihen miltä hän näyttää, mitä painaa tai onko hän jollain lailla erilainen kuin itse.
Jos samassa päiväkotiryhmässä on jollain lailla vammainen lapsi, niin jutellaan hänen kanssaan siitä miltä tuntuu kun ei voi juosta tai kävellä niin kuin kaverit ja miten liikunta- tai muun vamman kanssa elävä voisi liittyä leikkeihin oman halunsa sekä kykynsä mukaan sen sijaan että häntä ilkuttaisiin tai jopa kiusattaisiin. 3-6-vuotiaiden kanssa jutellaan myös oman kehon ja mielikuvituksen rajoista eli siitä miten jokaisella meistä on iästä, sukupuolesta tai mistään muustakaan inhimillisestä yksityiskohdasta riippumatta oikeus määrittää omat rajansa. Oli kyse sitten omasta bikinialueesta tai siitä kuinka rajuissa leikeissä jaksaa olla mukana.
Vähän vanhempien alakouluikäistenkin kanssa jutellaan siitä mikä rikkaus eri taustoista ponnistava kaveri tai ystävä on. Ihonvärinsä, uskontonsa tai kulttuurilliselta taustaltaan itsestään eroava kamu voi opettaa itselle asioita joista itsellä ei olisi muuten hajuakaan. Alakouluikäiset kyselevät mitä pitäisi tehdä kun jotkut jakavat itsestä juttuja tai kuvia, jotka oli tarkoitettu vain parhaan kaverin nähtäväksi. Tai aloittavat jopa laajemman viestiketjun, jossa jonkun asioita aletaan retostella oikein urakalla. Lapset ja nuoret ovat hyvin tarkkoja siitä mikä tuntuu hyvältä, mikä ei ja he haluavat jutella siitä miten osaisivat toimia sosiaalisessa mediassa tavalla joka ei satuta tai tahallaan ärsytä ketään.
Yläkoulu-, lukio- ja ammattioppilaitosikäiset kyselevät mm. ihmissuhteista, pornosta, anaaliseksistä, ehkäisystä, seksitaudeista, erilaisista seksuaali- ja sukupuoli-identiteeteistä, syrjityksi ja loukatuksi tulemisesta ja niistä jo edellä mainituista fyysisistä sekä henkisistä rajoista. Nuoret puhuvat myös kuulluksi ja nähdyksi tulemisen toiveesta tai tarpeesta. On kivempaa, että kaveri tai vanhempi katsoo silmiin kuin tuijottaa jatkuvasti kosketusnäyttöään. Puhumattakaan siitä että kehuskelee näytölle ilmestyvillä toisia ihmisiä kommentoivilla viesteillä tai kuvilla. Edes mennyt mummuni sanoi aina että "siitä puhe mistä puute". Kovimmat henkseleiden paukuttelijat ovatkin yleensä niitä jotka ovat eniten hämmentyneitä oman seksuaalisuutensa ja sen kokonaisvaltaisen toteutumisen kanssa.
Kuuluvimmalla äänellä panoseikkailuistaan retostelevat voivatkin yksin nukkumaan mennessään olla eniten ihmeissään siitä miten se oma pimppi, pippeli, vagina tai penis parhaiten toimii ja mitä kaikkea sillä voi tehdä. Saati miten vanhempana saisi kokea myös toisen ihmisen kanssa seksuaalista kiihotusta ja nautintoa.
Itsensä kanssa sinut olevat nuoret aikuiset ja vähän pidemmällä elämänkaartaan kulkevat uskaltavat olla oman seksuaalisuutensa kanssa pidemmän parisuhteensa, satunnaisen "fuck buddynsa" tai yhden illan hoitonsa kanssa avoimia mitä omaan seksuaaliseen haluunsa, toiveisiinsa ja nautintoon tulee. Oman kehonsa ja olemassaolonsa tarpeeksi hyvänä kokevan miehen tai naisen ei tarvitse peilata omaa seksuaalisuuttaan valtavassa ryhmässä seksikokemuksiaan jaellen. Saati kommentoimalla seksikumppaniensa ulkonäköä, fyysisiä tai henkisiä ominaisuuksia, ihonväriä saati kaikkia mahdollisia ulokkeita silikonirintojen koosta erektion kovuuteen tai peniksen kokoon.
Olen saanut seksuaalikasvattajana vastata moniin kysymyksiin. Yksi mieleenpainuvimpia (josta olen kirjoittanut aiemmassa blogissani) on hurmaavan, 80+ ikäisen, sodan keskelle syntyneen ja nyt leskeksi jääneen herrasmiehen kysymys naisen klitoriksen merkityksestä ja mitä kaikkea mukavaa naiselle voi sen kautta tarjota. Mies oli sitä sukupolvea jonka on ajeteltu kiipeävän tikanpojan perässä puuhun ja hän nauroi, että sillä opilla saa kyllä tehtyä upeita lapsia ja vietettyä laatuaikaa heidän saamiensa lasten ja lastenlasten kanssa. Mutta ei sillä tiedolla pidetty yli 60 vuotta kestäneen avioliiton seksielämää vireänä ja nautinnollisena. Tavattuaan ihanan ikägimman hän ei halunnut enää ryssiä seksihommia.
Ikämies olikin vilpittömän toiveikas sen suhteen, että nuorempi polvi saisi asiatuntevaa seksuaalikasvatusta, jotta he voisivat oppia myös sen mitä itse haluavat ja mistä mahdollinen kumppanikin nauttii. Juttelimme komeasti harmaantuneen miehen kanssa myös siitä miten tärkeää on, että voimme luottaa ja arvostaa mahdollista kumppaniamme. Ilman niitä elementtejä ei ole mahdollista löytää ihania kiihoituksen ja nautinnon lähteitä ilman turhaa retostelua, paniikkia saati vahingollista häpeää.
Tässä julkisesti tarjoudunkin antamaan ilmaista seksuaalikasvatusta Elalle, Cheekille ja kavereilleen heille sopivana ajankohtana heidän valitsemassaan, mielellään suht rauhallisessa paikassa. Ainoa toiveeni on, että kasvatustuokiot annetaan hieman pienemmissä ryhmissä kuin reilun puolen sadan porukassa. Intiimimpien ja herkimpien seksuaaliseen toteutumiseen liittyvien yksityiskohtien jakaminen kun ei välttämättä ole kovin rakentavaa silloin kuin se tapahtuu torikokouksen tapaisessa todellisuudessa ;)
Yhteydenottoa odottaen, -nina honkanen, neljän 7-29-vuotiaan pojan äiti ja kirjailija-seksuaalikasvattaja